Petteri Pietikäinen Puhun - siis vaikutan.

Ääriajattelun yhteentörmäys

  • Ääriajattelun yhteentörmäys

 

Ranskassa sitten tapahtui kuluneella viikolla se, mitä maapalloistuminen pahimmillaan saattaa aikaansaada. Äärimmäisen sananvapauden viesti tavoitti äärimmäisen islamin kannattajat, joiden malja meni siinä määrin ylitse, että kalashnikovein varustautunut kahden hengen iskuosasto toteutti joukkosurman.

Mikä meni pieleen? Vai toteuttaako historia vain itseään? "Mitä on ollut ennen, sitä on vastakin." (Saarn.1:9) Tämän kuvan mukaan asiat tuntuvat vain tapahtuvan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ennen Hitlerin valtaannousua Saksasta puhuttiin Weimarin Saksana. Se oli poliittisesti aktiivista aikaa ja ääriliikkeet jylläsivät ja ottivat yhteen. Näistä vahvin - tai ainakin se, joka sai vaaleissa poliittisen mandaatin - nousi valtaan. Keisarikunnan jättämä henkinen tyhjiö piti täyttää.

Sanoin aluksi "maapalloistuminen". Tässä nykyisessä maailmanajassa maapallomme on kutistunut nykyisten viestiyhteyksien kautta pieneksi. Jopa niin pieneksi, että maapallomme alkaa muistuttaa tätä erilaisen ajattelun elintilaa hamuavaa Weimarin Saksaa. Meitä on erilaisine aatteinemme niin monenlaisia. 

Suomessa vaalit lähestyvät ja kovasti tuntuu olevan poliittinen suuntaus keskustaan päin. Siis ääriliikkeistä pois. Mutta miten erottua toisista, jos kaikki haluavat puristautua samanlaiseen muottiin. Pitää tientenkin maalata viholliskuvat. Nuo "ääri-ihmiset", "onneksi heitä on vain vähän" jne. ovat tuttuja argumentteja toisten leimaamiseen. Itse maalailija tietysti tukeutuu enemmistöön ja "keskustaan".

Oivan esimerkin antoi Hesarin Madventures-kolumnisti Riku Rantala kolumnissaan (HS 4.1.2015). Pienen seksuaalisen vähemmistön ("ei mitenkään äärimmäistä") asiaa ajettiin moittimalla pääministeri Stubbia saamattomuudesta kuuden kansanedustajan edessä. Kyllähän Stubb muuten... mutta kun nämä - äärimmäiset - "kristillistalebaanit"... niin, varmaankin eroaisivat hallituksesta.

Taitavasti Riku siis sijoitti itsensä - ja myös olettamansa takanaan seisovan "suuren enemmistön" - "pientä (tai niin Riku ainakin arvelee) vähemmistöä" kohtaan. Ja näinhän tämä politiikka tuntuu toimivan.

Mutta kun ei toimi. Suomalaiset ymmärsivät jo Neuvostoliiton aikana, että suuren naapurin kanssa piti lausua pitkä litania lauseita, jotka osoittivat, että maittemme väliset suhteet ovat kunnossa. Tämän lisäksi kansalaisilla oli omakin mielipide - "... se pyörii sittenkin", sanoisi Galilei.

Niinpä hyvät kansalaiset. Pitäkää oma päänne. Älkää uskoko Rantalaa - älkääkä minuakaan, elleivät väitteeni ole hyvinperusteltuja ja koeteltuja.

"Kyllä kansa tietää" -  Ellei sitä vedätetä - ja jos vedätetään, siihen tarvitaankin sitten sitä medialukutaitoa...

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat