YLE:n lopullinen ratkaisu pienpuolueiden suhteen?
Suomessahan on vaaleissa suhteellinen vaalitapa, joka suosii suuria puolueita. Pienpuolueilla on suuri työ saada Suomen eduskuntaan edes muutama kansanedustaja tällä d'Hondtin suhteellisella laskutavalla. Tämän demokratiaa vääristävän laskutavan sai kipeimmin kokea Vihreiden silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg, joka noin 7800 äänellä (lähes 12%) Pohjois-Karjalan vaalipiirissä, ei päässyt eduskuntaan.
Viime aikoina – koko kansan verorahoilla toimivan – Yleisradion ajankohtaisohjelmia katsoessa olen ihmetellyt pienpuolueiden edustajien olematonta näkyvyyttä. Mieleen on tullut, käyttääkö YLE:n ajankohtaistoimitus d'Hondtin menetelmää valitessaan kansanedustajia keskusteluohjelmiin? Samat naamat pyörivät viikosta toiseen.
Koska asia ei ilmeisesti kuulu YLE:n hallintoneuvoston piiriin, olisiko syytä perustaa vielä parlamentaarinen "journalistinen hallintoneuvosto", joka nimenomaan valvoisi – ja takaisi – poliittisen kentän monenlaisten äänien (ei vain toimittajien "kavereiden") kuuluvuuden?
Nykyäänhän Suomen poliittinen kenttä ei ole jakautunut vain vasemmisto-oikeisto-akselille vaan akseleita on useita: konservatiivi – liberaali, maahanmuuttokriittinen – "rajat auki", EU-myönteinen – EU – kriittinen jne.
Esimerkiksi konservatiiviset äänet voidaan vaientaa kutsumalla keskusteluun eri puolueiden liberaalit äänet – ja silti "viattomasti" väittää, että tasapuolisuus toteutuu.
YLE – 90 vuotta – mainostaa: "…se ei ole entisensä…"
Totta.
Se on entistäkin syrjivämpi.
Yle on yksi osa median propagandakoneistoa. Onnexi on olemassa valinnanvapaus, itsensä voi vieroittaa Hesarin lukemisesta ja Ylen katselusta ja se on itse asiassa melkoisen helppoakin.
Pienpuolueita syrjitään kaiketi ihan tarkoituksellisesti, jotteivat uhkaisi valtaapitävien asemaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmahan on siinä, että jos et tykkää kirkosta, voit erota siitä eikä tarvitse maksaa ainakaan henkilökohtaista kirkollisveroa. Hesarinkin voi jättää ideologisista syistä tilaamatta (tämä argumentti on muuten hyvä lehtienmyyjille)… – Mutta miten YLE:stä ja YLE-verosta erotaan…?
Ainoa, mitä voi vaatia, on että siellä edes alkeellisesti yritettäisiin saada erilaisia äänenpainoja ja mielipiteitä kuuluviin eli sais jotain vastinetta YLE-verolle…
Ilmoita asiaton viesti
Yle ei todellakaan ole koko suomen media vaan paikallisten eduskunta puolueiden järjestämien politrukkien valvoma organisaatio.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se siinä suhteessa ”koko Suomen media” …etten sanoisi ”uusi kirkko”, jolla on oma ”kirkollisveronsa”… ”ylellis-vero”, jonka maksaa koko Suomen kansa.
Ilmoita asiaton viesti
Tarja Cronbergin tapauksessa suurin ongelma ei ollut D’Hondtin menetelmä, vaan pienet vaalipiirit yhdistettynä siihen, että suhteellisuutta ei lasketa valtakunnallisesti, vaan kussakin vaalipiirissä erikseen. Vaalipiirejä rukkaamalla tuo tilanne sittemmin myös ”korjattiin”. Lopputulos on tosin mielestäni enemmän huononnus kuin parannus. Parempi korjaustapa olisi laskea suhteellisuus valtakunnallisesti niin, että karkeasti 1/200 äänistä antaisi aina yhden paikan.
(Kirjoitin saman kommentin Max Stenbäckin bogiin.)
Ilmoita asiaton viesti
Viime eduskuntavaaleissa muiden kuin eduskunnassa jo olevien puolueiden näkyvyys oli muistaakseni yleisradiossa noin nolla. Ymmärsin niin, että (eduskuntapuolueiden miehittämällä) hallintoneuvostolla oli tässä sormensa pelissä. Minusta kyse on demokratian halveksunnasta. Uusille puolueille pitäisi antaa mahdollisuus nousta eduskuntaan, eikä yrittää estää kansaa näkemästä niitä. Ei niille tarvitse antaa aivan samaa aikaa kuin suurimmille, mutta periaateessa niitä pitäisi käsitellä vaaleissa aivan samalla tavalla kuin muitakin puolueita. Paikka suurissa vaalitenteissä pitäisi siis antaa kaikille puolueille, ja erityisesti niille, jotka jo kärkkyvät ensimmäistä paikkaansa eduskunnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Pointtisi on validi, mutta tasapuolisuus voi olla vaikeasti saavutettavissa. jokin kultainen keskitie siihen olisi varmasti haettavissa. Yksi tapa voisi olla antaa jokaiselle puheenjohtajalle mahdollisuus haastaa 1 vastustaja kahdenväliseen väittelyyn á 10/15 min shakkikellolla. Lisätwistinä haastettu voisi saada valita aiheen.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, lähetykset täytyisi varmaankin toteuttaa aika tiukalla kurilla ja jollain reilulla systematiikalla. Parinkymmennen puoluejohtajan toistensa päälle huutelu ei olisi kivaa kuultavaa, eikä myöskään parikymmentä peräkkäistä annetun aikarajan ylittävää palopuhetta samasta aiheesta.
Ilmoita asiaton viesti
Päivi Räsänen kd:n puheenjohtajana oli varsin näkyvä Ylen keskusteluohjelmissa ja uutisoinneissa (ja järjesti mm. useammankin kirkostaeroamispiikin). En kyllä huomannut minkäänlaista syrjintää. Nykyinen puheenjohtaja Sari Essayah sen sijaan on kävellyt verhon taakse, hän on näkymätön. Olisi erikoista, jos kansalaisten kannattamattomat takiaispuolueet olisivat jotenkin samalla viivalla?
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin hän oli näkyvä KD:n puheenjohtajana vaan sisäministerinä, joka pesti näyttää johtavan maksimaaliseen julkisuuteen, olipa virassa kuka hyvänsä.
RKP:n Carl Haglund oli myös paljon julkisuudessa ministerinä ollessaan, mutta oppositioon jouduttuaan ”pyyhe lensi kehään”… nykyinen pj Anna-Maja Henriksson – eipä hänkään näy eikä kuulu.
Olisiko niin, että nämä puolueet kelpaavat vain ”takiaisina” tai vaa’ankieliasemassa medialle?
Minun pointtini on se, että jos nämä puolueet saavat tuon d’Hondt’in menetelmän jälkeen edes pari eduskuntapaikkaa, julkisuus pitäisi olla tämän jälkeen taattu: hehän ovat ”kansan edustajia” – jos heitä pidetään pimennossa, osaa kansasta pidetään pimennossa…
Ilmoita asiaton viesti
Juu, jotain tarttis tehdä. Kaikille pienille puolueille pitää saada enemmän näkyvyyttä!
Ilmoita asiaton viesti